Vielä yksi lukuhaaste
Hurahdin tänä vuonna lukuhaasteisiin sen verran perusteellisesti, että innostuin suorittamaan kesän aikana vielä vuoden 2024 Helmet-haastetta. Tässä haasteessa oli monia erityisen kutkuttavia kohtia, esimerkiksi 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa. Samoin kääntäjien nostaminen esiin numeroissa 47 ja 48 oli erittäin tervetullutta.
Käytin tähän myös muutamia vuonna 2024 lukemiani kirjoja, kun halusin saada muutaman merkityksellisen kirjan taltioitua mukaan tähän haasteeseen (ja osin sen takia, että joihinkin haastekohtiin ne sopivat huomattavasti luontevammin). Suurin osa kirjoista on joka tapauksessa luettu (sekä muutaman kirjan osalta kuunneltu) kesän 2025 aikana.
1. Kirjan nimessä on erisnimi
Jaakkojuhani Peltonen, Kleopatra – viimeisen faaraon myytti
”Osa roomalaisista kirjailijoista leimaa Kleopatran moraalittomaksi naiseksi, ’vierasmaalaiseksi prostituoiduksi’. Nämä huomiot heijastelevat enemmän Octavianus Augustuksen ajan propagandakirjoittelua kuin historiallista todellisuutta. Lähteet eivät kerro Kleopatralla olleen suhdetta muiden kuin Caesarin ja Antoniuksen kanssa. On hyvä pitää mielessä, että tuon ajan kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa korostettiin itsensä hallitsemisen (sofrosyne, enkrateia) merkitystä, joka ulottui myös seksuaalisiin haluihin. Filosofien mukaan hallitsijoiden piti näyttää hyvää esimerkkiä alamaisilleen nimenomaan osoittamalla itsehillintää erilaisten nautintojen (ruoka, juoma ja seksi) suhteen. On syytä uskoa, että oppineena naisena Kleopatra tunsi hyvin nämä konventiot ja myös eli niiden mukaisesti. Voidaankin sanoa, että mielikuva kuningattaresta, joka olisi käyttäytynyt hovissaan tai palvelijoidensa kanssa hillittömän seksuaalisesti tai hekumallisesti perustuu pikemminkin jälkipolvien fantasioille ja oletuksille kuin tosiasioille. ”
2. Kirjassa tehdään taikoja
Juhani Karila, Pienen hauen pyydystys
”Pöllö otti jääkaapista peratun hauen ja pani kaasuhellan päälle. Hän otti kuivauskaapista paistinpannun ja kulhon, paloitteli kalan. Ulkona välähti. Hän lohkaisi pannulle paksun siivun voita ja pani pannun hellalle. Kuului jyrähdys. Hän rikkoi lautaselle kaksi kananmunaa ja sekoitti ne haarukalla. Toiselle lautaselle hän pani korppujauhoja, joihin sekoitti suolan. Hän kastoi hauenpalat ensin munaan ja sitten kieritteli ne korppujauhoissa. Pannulla voi tirisi. Hän siirsi lastalla palat paistumaan.”
3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja
Hernan Diaz, Luotto
”Tulin jäätelöbaariin etuajassa, jotta voisin valita turvallisen paikan – halusin olla sopivasti kaikkien näkyvillä ja lähellä ovea. Heti sisään astuttuani näin kuitenkin solmiottoman miehen jälleen sama liituraitapuku yllään. Hän istui salin syrjäisimmässä pöydässä ja söi jäätelöannosta. Muita asiakkaita ei juuri ollut, mutta rohkaistuin nähdessäni kahden lapsen juovan tiskillä pirtelöä. Mitään pahaa ei voisi tapahtua, kun paikalla oli pirtelöä juovia lapsia. Menin solmiottoman miehen luokse ja kävin istumaan häntä vastapäätä.”
4. Kirjassa on presidentti
Eero Pokela, Joulukuun kuudes – Historiallinen romaani Kyösti Kalliosta ja hänen ajastaan
”– Olkaa Kallio täällä nyt ainakin viikko. Mutta varautukaa pakenemaan. Vaarallisia silmäpareja on kaikkialla. Maksavat ilmiantajalle teistä hyvät rahat.
– Mutta entäs ruoka? Olisihan se surkeaa, jos Suomen Elintarvikeministeri löydettäisiin museosta nälkään kuolleena.”
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana
”He istuvat hämärän salin nurkkaan kumpikin omalle nahkapallilleen. Puheensorina on pikemminkin mutinaa. Ilma on paksua. Heillä on voileivät edessään. Agneta näki tarjoilijan käärivän ne muovipakkauksista. Tildalla on cappuccinoa ja Agnetalla mustaa kahvia, molemmat kahvit tarjoillaan isoista valeista kupeista. Hän ei nyrpistänyt nenäänsä Tildan valinnalle, maksoi vain kiltisti.”
6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle
F. Scott Fitzgerald, Kultahattu
”Ainakin kerran viikossa saapui joukko ravintolaväkeä tuoden useita kymmeniä metrejä purjekangasta ja niin paljon värillisiä lyhtyjä, että ne muuttivat Gatsbyn koko suunnattoman puiston joulukuuseksi. Pitkillä tarjoilupöydillä oli kiiltäviä kylmiä ruokia, kokonaisia maustettuja kinkkuja ruudukkaiden salaattivuorien rinnalla, leivonnaisia ja tumman kullan värisiksi kypsennettyjä kalkkunoita. Eteishalliin oli rakennettu baari, jossa oli oikea messingillä päällystetty korkea pöytä ja joka oli täynnä ‘giniä ja niin vanhoja liköörejä, että useimmat Gatsbyn naisvieraat olivat liian nuoria erottamaan ne toisistaan.”
7. Kirjassa rakastutaan
Louise Kennedy, Rikkomuksia
”Michael levitti paahtoleiville raastamaansa Wensleydale-juustoa. Hän heilutteli Cushlalle worcesterkastikepulloa ja sanoi, että se oli olennainen osa makuelämystä. Hänessä oli jotain poikamaista hänen selittäessään asiaa.
Olet suloinen, Cushla sanoi. Niin kuin lapset koulussa, kun ne laittavat perunalastuja voileipiensä väliin.”
8. Kirjan nimessä on perheenjäsen
Elizabeth Strout, Burgessin pojat
”(…) Burgessit eivät välittäneet siitä mitä suuhunsa panivat, ruoka ei kiinnostanut heitä (he söivät oransseilla juustoviipaleilla peitettyjä hampurilaisia munakokkelin kanssa tai säilykekeitosta ja tonnikalasta tehtyä paistosta, tai paistettua kanaa, jossa ei ollut mitään mausteita, ei edes suolaa) mutta Pam sai selville että he rakastivat makeita leivonnaisia, joten hän paistoi heille banaanileipää ja pikkuleipiä ja joskus Susan tuli auttamaan häntä pikku keittiöön ja perhe söi mielihalulla kaiken mitä uunista tuli, ja sekin liikutti Pamia – ihan niin kuin nuo lapset olisivat kärsineet koko ikänsä makeahampaan kolotuksesta. Barbara ei ollut imelä, mutta Pam arvosti sitä että hän kohteli tasaveroisesti kaikkia lapsiaan, riippumatta heidän erilaisuudestaan.”
9. Kirjassa joku karkaa
Inka Magga, Puolikas (luettu vuonna 2024)
”– No onhan se vain hyvä, että te tulette pärjäämhän todellisuudessa, täti nauroi ja jatkoi taas: - Mie olen tehnyt teille lihasoppaa kunnon konttiluista, näin hyvvää eivät varmasti ole tehneet asuntolan keittiössä.
Ja kun Heaika alkoi lusikoida lämmintä keittoa, hänet valtasi tavaton ikävä äidin ja isän luo sekä kylän lasten touhuihin ja leikkeihin kotivainiolle. Jokaisella lusikallisella mieleen tulvahti näkyjä kodista ja Heaika käsitti, että hän oli ollut poissa ikuisuuden.”
Lizzie Collingham, The Hungry Empire (äänikirja-apin perusteella kymmenes kirja, jonka kuuntelin vuonna 2024)
11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)
Valérie Perrin, Vettä kukille
”Nimeni on Violette Toussaint. Aiemmin toimin puominvartijana, nykyisin hautausmaanhoitajana.
Nautin elämästä, siemailen sitä pieninä kulauksina kuin hunajalla höystettyä jasmiiniteetä. Ja iltaisin, kun hautausmaani portit on lukittu ja avain roikkuu naulassaan kylpyhuoneen ovessa, olen kuin taivaassa.
En toki samassa taivaassa kuin naapurini. Ehei.”
Mariska, Määt ja muut: Runoja eläimistä ja ihmisistä
”Pörröturkki ihmeissänsä ympärilleen kurkki; täysi oli vatsa mutta tyhjä käpypurkki. Joko arvon lukija te jutun selvititte? Olikohan käpyvoro kenties kurre itte?”
Anna Stuart, Auschwitzin kätilö (kirjan tapahtumapaikkoina sekä ghetto että keskitysleiri)
”’Minä, juutalaisten vanhin, olen nähnyt kamppailunne tilasta ja voin ilokseni kertoa, että olen löytänyt ratkaisun. Hyvin pian monille teistä tarjoutuu mahdollisuus lähteä Litzmannstadtista ja muuttaa asumaan maaseudulle perustetuille leireille. Saksalaiset ovat kertoneet minulle leiristä, jota he nimittävät Auschwitziksi ja jossa on paljon tilaa, puhdasta ilmaa ja terveellistä ulkoilmatyötä.’ Ihmiset katsoivat epävarmoina toisiaan ja alkoivat sorista. Rumkowskin ääni kohosi. ’Ja enemmän ruokaa.’
Se vangitsi yleisön huomion.
‘Kuinka paljon enemmän?’ joku tivasi.
’Paljon. Työskentelette maatiloilla, joten ruoka tulee suoraan pelloilta.’”
14. Kirjassa harrastetaan
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (harrastetaan kirjojen lukemista ja lukupiiriä)
”Minulla kävi tuuri, kun toiveeni ei toteutunut, sillä se oli Guernseyn kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ensimmäinen kokoontuminen, vaikkemme silloin tienneetkään sitä. Päivällinen oli harvinaista herkkua, mutta seura voitti senkin. Puhuimme ja söimme ja unohdimme ajankulun ja ulkonaliikkumiskiellon, kunnes Amelia (eli rouva Maugery) kuuli kellon lyövän yhdeksän. Olimme tunnin myöhässä. No niin, hyvä ruoka oli vahvistanut meitä, ja kun Elizabeth McKenna sanoi, että meidän tulisi mennä omiin koteihimme eikä lymyillä koko yötä Amelian luona, olimme kaikki samaa mieltä. Ulkonaliikkumiskiellon rikkominen oli kuitenkin rikos ja olin kuullut, että ihmisiä oli lähetetty sen takia vankileireille, ja porsaan kasvattaminen oli sitäkin rikollisempaa, joten puhuimme kuiskaten ja hiivimme peltojen poikki niin hiljaa kuin voimme.”
15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää
Ari-Joonas Pitkänen, Matti Puranen, Mika-Matti Taskinen & Niko Vartiainen, Kiina Xi Jinpingin aikakaudella
”Jo Xi Jinpingin Rovaniemen-vierailun aikaan Suomenkin media tiesi kertoa, että nuotiolla kuksasta marjamehua nauttinutta varapresidenttiä pidettiin todennäköisimpänä valintana Kiinan puoluevaltion seuraavaksi päälliköksi. Kaksi ja puoli vuotta vierailun jälkeen näin kävikin, kun Xi vuoden 2012 marraskuussa valittiin kommunistisen puolueen uudeksi pääsihteeriksi. Silloin alkoi Xi Jinpingin aikakausi, jonka oli määrä kestää kaksi viisivuotista pääsihteerikautta vuoden 2022 lopulle asti, minkä jälkeen olisi puolueen vakiintuneen käytännön mukaan jälleen seuraavan johtajan vuoro.”
16. Kirjassa on valokuvia
Antti Järvi, Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä
”Kun katselen kirjoista mustavalkoisia valokuvia Jaakkimasta, tuo maailma avautuu kovin viattoman oloisena. Kuvissa ankara ja uuvuttava arki näyttäytyy kuin tunnelmallisena puuhasteluna: Ihmiset kantavat vettä, kyntävät peltoa, kylvävät perunaa, harventavat turnipseja, nyhtävät pellavaa, leikkaavat ruista ja puivat viljaa. He uurastavat laakeilla pelloilla heinäharavat käsissä, ja tauolla he näköjään syövät hautanauriita. Maanviljelyä helpottavia koneita oli vielä vähän, joten lähes kaikki työ tehtiin käsin.”
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
”’Niin on’, vastasin. ’Mutta dippien sekoittamisesta vielä. Kaikista kamalinta on se, kun menee bileisiin ja huomaa, että joku aloittelija sekoittaa keittiössä dippiä. Niissä tilanteissa minun on pakko ilmoittaa, että voin mieluusti sekoittaa dipin loppuun. Joudun valehtelemaan kaikille, että pidän dipin sekoittamisesta. Eikö olekin hölmöä? En minä mitenkään erityisesti dippien sekoittamisesta pidä. Olen siinä vain parempi kuin muut.’”
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru
Tracy Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru
“’Griet, mitä sinä puuhailit tässä?’ hän kysyi.
Kysymys hämmästytti minua mutta ymmärsin olla näyttämättä sitä. ‘Pilkoin vihanneksia, herra. Keittoa varten.’
Asetin vihannekset aina ympyrään, kunkin omaan lohkoonsa kuin piirakan viipaleet. Pöydällä oli viisi viipaletta: punakaalia, sipulia, purjoa, porkkanaa ja naurista. Olin muokannut kunkin lohkon veitsen terällä ja asettanut keskelle porkkanaviipaleen.”
19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)
Pip Williams, Kirjansitoja (kirjassa mainittu Lentävä suomalainen Paavo Nurmi vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissä)
”Pöydän keskellä oli pannu täynnä simpukoita, vielä kuorissaan höyryävinä ja tuoksuvina. Sen vasemmalla puolella oli kulhollinen ranskanperunoita, ohuempia kuin minun tekemäni. Oikealla oli lautasellinen ruusukaaleja. Niitä ei ollut keitetty, vaan paistettu. Jokaiselle oli katettu sivuun pieni lautanen, jolla oli paksu siivu leipää.
Lotte kauhoi simpukoita pieniin kulhoihin ja asetti ne lautasillemme.
‘Frites teidän pitää ottaa itse. Ja kaalit.´Hän otti itselleen annoksen ja istuutui. ‘Leipä on sitä varten, että se imee liemen.’ Hän näytti omalla leipäpalallaan.”
(tämä kohta täydentyy syksyn aikana)
21. Kirjasta on tehty TV-sarja
Gabriel García Márquez, Sadan vuoden yksinäisyys
”(…) Banaanikuume oli jäähtynyt. Muukalaisten levittäydyttyä kylään Macondon kanta-asukkaat havaitsivat joutuneensa ahtaalle. He tekivät työtä niin kuin ennenkin ja hankkivat otsansa hiessä jokapäiväisen leipänsä, mutta heitä lohdutti kuvitelma että he kuitenkin kaikitenkin olivat selviytyneet hengissä haaksirikosta. Talossa tarjottiin edelleen vieraslounaita, eivätkä asiat palautuneet ennalleen vasta kuin vuosia myöhemmin, banaaniyhtiön poistuttua Macondosta. Perinteellisessä vieraanvaraisuudessa tapahtui kuitenkin syvällisiä muutoksia, sillä nyt oli emäntänä Fernanda. (…) Fernandan näkemyksen mukaan sivistyneitä ihmisiä olivat ne jotka eivät olleet missään tekemisissä banaaniyhtiön kanssa. Jopa José Arcadio Toinen, niin sukulainen kuin olikin, joutui Fernandan mustalle listalle myytyään erinomaiset tappelukukkonsa ja mentyään banaaniviljelmille työnjohtajaksi.”
22. Kirjaa on suositellut kirjailija
Mélissa Da Costa, Toivoa versovat päivät
”Ruoanlaitto Annen ja Richardin vierailua varten antaa minulle päämäärän. En kykene hakemaan kaupasta tuoreita elintarvikkeita, mutta säilykevalikoimastani ja jäljellä olevista maitotuotteista saan kyllä kokattua ateriantapaisen. Pastasta, vakuumipakatusta jauhelihasta ja ratatouilletölkistä saa mukiinmenevän uunipastan. Sitä voi vielä kohentaa raastamalla päälle loput juustosta. Kohta, jossa on vihreitä homepilkkuja, pitää heittää pois.
(…)
Katan pöydän, asetan kannullisen vettä pöydälle, sammutan uunin. Pasta alkaa olla valmista, huoneeseen leviää ruoan tuoksu. Sekoitan säilykkeistä jälkiruoaksi hedelmäsalaatin, jonka päälle ripottelen tomusokeria. En ole aivan varma lopputuloksesta. Laitan kulhon kylmään odottamaan.”
23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja
Anna Harju, Jäljet
“Koskaan ei myöskään pitänyt nauttia samaan aikaan karkkia ja viiniä, hän totesi. Kirpeät karkit eivät sopineet lainkaan yhteen muhevan ja täyteläisen amaronen kanssa, eivätkä ne hyvällä tahdollakaan muuttuneet suussa sveitsiläiseksi noitajuustoksi, jota Joanna oli kaavaillut nakertavansa juhlaviininsä kanssa. Joanna nielaisi ison karkkiklimpin ja joi päälle lisää viiniä. Puolityhjän makeispussin hän työnsi sohvapöydän alatasolle.
Hetken hän oli katsovinaan itseään ulkopuolisen silmin. Tällaista oli hänen elämänsä. Alakulo teki tuloaan.”
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
Aravind Adiga, Valkoinen tiikeri (pääkaupunkina Delhi)
”Heikot katuvalot hohtivat suojatielle molemmin puolin liikennettä, ja tässä oranssissa kajossa minä näin kuhisevan massan pieniä, laihoja ja likaisia ihmisiä, jotka istuivat kyykyssä odottamassa linja-autoa jonnekin, tai jos heillä ei ollut paikkaa minne mennä, alkoivat levittää patjojaan ja käydä nukkumaan siihen missä sattuivat olemaan. Nämä köyhät raukat olivat tulleet pimeydestä Delhiin jotta löytäisivät valoa mutta he joutuivat edelleen elämään pimeydessä. Heitä näytti olevan satoja molemmin puolin tietä, eikä liikenneruuhka vaikuttanut heidän elämäänsä mitenkään. Olivatko he edes huomanneet, että oli ruuhka? Olimme kuin kaksi erillistä kaupunkia – tumman kananmunan sisäpuoli ja sen ulkopuoli. Tiesin että olin oikeassa kaupungissa. Isä puolestaan, jos olisi edelleen hengissä, istuisi jalkakäytävällä, keittäisi riisivelliä päivälliseksi ja valmistautuisi käymään yöpuulle katulampun alle, enkä voinut lakata ajattelemasta sitä ja tunnistamasta hänen hahmoaan kerjäläisten joukossa. Olin tavallaan myös auton ulkopuolella silloinkin kun ajoin sitä.”
25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)
Hannu Salama, Juhannustanssit
”Salissa soi, joku imelä sälli naukui levyltä Johnny Guitaria; savolainen koska vetää iitä eeksi, Kenttäläinen tuumi kävellessään ulommas pihasta, kalliolle jotta näkyi piha ja koko talon seutu. Aamupäivällä hän oli lähtenyt kaupungista aikomuksenaan saunoa velipuolellaan, mutta pariskunta oli ollut ynseä, nuorikko, vaikka tuttu vanhastaan, outo tässä kuviossa, ja Paavo oli lähtenyt tansseihin joista aikoi yöllä hälvetä kaupunkiin ja jos junat kulkisivat, Helsinkiin. Alkuaan hänen oli pitänyt olla juhannus morsiamensa kanssa mutta oli saanut sähkösanoman: äiti sairaana, täytyi lähteä laittamaan veljille ruokaa, tulen juhannuspäivänä takaisin.”
26. Kirjan nimessä on sana kirja
Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
”En sanonut ääneen mitä ajattelin: useammin kuin kerran olin kuullut vanhempieni sanovan, että jos huijareita oli liikkeellä tavallista enemmän, se luultavasti tarkoitti aikojen huonontumista. Ei ollut väliä, miten usein viestinuutiset toistelivat, että kaikki levottomuudet olivat väliaikaisia ja sota hallinnassa. Hyvinäkin aikoina vedestä tuli välillä pulaa, mutta enimmäkseen ihmiset pärjäsivät kuukausittaisilla vesikiintiöillään, eikä puoskarien kannattanut vaivautua kyliä kiertämään. Vaikka pienissä kylissä toisinaan pysähtyvät kiertävät vesikauppiaat pitivät korkeita hintoja, he myös tiesivät tarkkaan, miten helposti heidän elinkeinonsa saattaisi vaarantua, eivätkä he kohdelleet juomakelvottoman veden myyjiä ystävällisesti. Huijarit eivät olleet tavattomia, mutta tämä oli jo kolmas kyläämme osunut kahden kuukauden sisällä. Lukumäärän äkillinen kasvu tarkoitti yleensä, että kaupungeissa huhuttiin säännöstelyn kiristymisestä ja osa puoskareista lähti kaupunkien ylikansoitetuista mustista pörsseistä etsimään väljempiä markkinoita ja hyväuskoisempaa asiakaskuntaa.”
Petra Rautiainen, Tuhkaan piirretty maa
”Olavi kohensi hattuaan. Sulki lehden. Hän sytytti savukkeen, mutta tyttö ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Bigga katsahti muonituspisteelle päin. Osa kveekareista oli perustanut ryhmän, jonka tarkoituksena oli vahtia lapsia ja keittää puuroa. Hätävarana niille perheille, joilla ei ollut varaa ruokkia suurta laumaansa. Toinen ryhmä järjesti pelejä. Lapsia olikin paljon. Osa heistä oli riutuneen näköisiä, yhdeltä tai kahdelta heistä puuttui jalka, kolmannella oli silmälappu. Kaikki olivat joko orpoja tai sellaisesta perheestä, ettei heitä voinut hoitaa. Olavi vilkaisi Bigga-Marjaa, joka oli kiinnittänyt katseensa muonittajiin.”
28. Kirjailija on Välimeren maasta
Beatrice Salvioni, En pelkää mitään (kirjailija Italiasta)
”Henkeni salpautui ja puristin silmäluomeni kiinni. Säntäsin isän perään ylös tuomiokirkolle johtavalla kadulla. Pääsin tuossa tuokiossa hänen rinnalleen, mutta hän ei edes huomannut minua. Harvat ohi kulkevat autot pakottivat meidät painautumaan ompelutarvikekaupan ja lämmintä vaniljantuoksua levittävän leipomon näyteikkunoita vasten. Mainoskyltti ilmoitti: ’Tarjottimellinen leivonnaisia viidellä liiralla.’”
29. Kirjassa valehdellaan
Haruki Murakami, Rajasta etelään, auringosta länteen
”Täti pilkkoi vihanneksia, laitteli misokeittoa ja paistoi kananmunarullaa lauleskellen iloisesti itsekseen. Mutta vaikka kuinka odotin, hän ei lähtenyt vessaan. Se alkoi ärsyttää minua. Tuolla naisella on varmaan valtava rakko, ajattelin. Olin jo melkein luovuttanut, kun täti viimein riisui esiliinan ja lähti keittiöstä. Varmistettuani, että hän todella meni vessaan, kiiruhdin olohuoneeseen ja taputin käsiäni kahdesti kovaa. Izumi laskeutui portaita kengät kädessä, pani kengät nopeasti jalkaansa eteisessä ja lähti ulko-ovesta äänettömästi. Menin keittiöön ja näin ikkunasta Izumin kulkevan portista. Täti tuli vessasta lähes samalla hetkellä. Huokaisin.”
30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
Karina Sainz Borgo, Caracasissa on vielä yö
Karina Sainz Borgo, Caracasissa on vielä yö
”Kotona oli ruokaa kahdeksi kuukaudeksi: olimme haalineet äidin kanssa ruokatarpeita varastoon siitä saakka, kun maassa oli muutama vuosi aiemmin raivonnut ryöstöjen aalto ja ryöstelystä oli tullut poikkeusten sijasta arkista rutiinia. Olin valmistautunut sinnittelemään ruokavarannoillamme ja opin säännöstelemään niitä vaistomaisesti. Kukaan ei opettanut minulle sitä, sisäistin säännöstelyn ajan myötä. Sota oli meidän kohtalomme jo paljon ennen kuin tiesimme sen olevan tulossa. Äiti aavisti sen ensimmäisenä. Hän oli jo vuosia varautunut vaikeisiin aikoihin keräämällä varastoja. Jos saimme ostettua tonnikalaa, oli parempi ostaa saman tien kaksi tölkkiä. Kaiken varalta. Täytimme ruokakaappia kuin olisimme ruokkineet eläintä, joka pitäisi meidät ikuisesti ravittuina.”
31. Kirjassa on vammainen henkilö
Hanya Yanagihara, Pieni elämä
”(…) Willem oppi konttaamaan ja sitten kävelemään ja juoksemaan – Hemming pysyi pyörätuolissaan vuodesta toiseen – ja kun Willem oli vanhempi ja tarpeeksi vahva, hän työnsi Hemmingin painavaa tuolia, jossa oli paksut ja itsepäiset renkaat (tuoli oli tarkoitettu paikallaan istumiseen eikä heinikossa tai hiekkateillä ajeluun), ympäri maatilaa, jossa he asuivat vanhempiensa kanssa pienessä puutalossa. Mäen päällä oli pitkä ja matala päärakennus, jossa oli koko talon kiertävä kuisti, ja alarinteessä olivat tallit, missä hänen vanhempansa olivat kaiket päivät. Willem oli Hemmingin pääasiallinen hoitaja ja kumppani koko yläkoulun ja lukion ajan: aamuisin hän heräsi ensimmäisenä, keitti kahvia vanhemmilleen ja kaurapuuroa Hemmingille, ja iltaisin hän odotti tien pientareella, kun auto toi veljen kotiin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta palvelukeskuksesta, jossa tämä vietti päivänsä. Willemin mielestä he näyttivät ihan veljeksiltä – he olivat perineet vanhemmiltaan kirkkaanvaaleat hiukset ja isänsä harmaat silmät, ja molemmilla oli vasemmassa suupielessä poimu, kuin pidennetty kaarisulje, joka sai heidät näyttämään hyväntuulisilta ja herkästi hymyileviltä – mutta kukaan muu ei tuntunut huomaavan sitä.(…)”
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa
Jaan Kross, Taivaankivi (julkaistu alun perin viroksi nimellä Taevakivi)
”Iso paksusankainen Põltsamaan kuppi (ajatella, minulla on enää viisi kappaletta jäljellä tusinan serviisistä) seisoo odottaen kannun vierellä hopeisen sokeriastian ja -pihtien kanssa. Sinisenkirjavan kupin valkea sisäpuoli loistaa puhtauttaan samoin kuin astian ja pihtien hopea. Mistä voisi kukaan minua syyttää?!”
33. Kirjassa muutetaan maalle
Veikko Huovinen, Hamsterit
”Hamsterin silmiin ilmestyy teräksinen kiilto. Hän päättää taistella!
– Kaikkea saa tuoreena? Kysyy hän hieman ivallisesti. – Ehkä kaupungissa. Ehkä kauppalassa. Mutta täällä! No, yleisestikin ottaen on tämä seikka hieman kyseenalainen. Onhan kyllä tarjolla joku rupinen omena tai nahistunut appelsiini sekatavarakaupan nurkassa. Ostat päärynän ja syljet kiviä niin että tapetit ropisevat. Syöt banaanin, ja sen pirulliset kuoret ovat ikuisesti haittanasi, tupakkapöydällä, lattialla, ompelulipastossa, en tiedä missä! Mutta säilykepurkissa tuoksuvat tropiikin ihanimmat hedelmät, siellä humisevat lauhojen merten rantapuut, sinne peltikuoren ja etikettien simpukankuoreen on talletettu sadonkorjaajien eksoottinen laulu ja muu rupattelu. Tellu, mistä otat tuoreen persikan, yhtä mukavan siloisen kuin puolimaailman naisen poski, ja mistä löydät kirsikan tai ananaksen sydäntalvella, mistä aprikoosin tai suolatut pähkinät?”
34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus
Ayòbámi Adébáyò, Älä mene pois
”»Missä aviomiehesi on? Onko hän kotosalla?» Baba Lola kysyi silmäillen ympärilleen kuin olisin piilottanut Akinin jonkin tuolin alle.
»Kyllä, sir, hän on yläkerrassa. Menen kutsumaan hänet, kunhan olen tarjonnut teille juotavaa. Mitä ruokaa laittaisin? Jamssisurvosta?»”
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Jenni Räinä, Suo muistaa (luettu vuonna 2024)
”Juho lapioi turvetta säkkien päälle. Viena sammutti sahan, haki lapion ja tuli ojan vastakkaiselle puolelle. He eivät puhuneet. Vetinen turve kasteli housut, lapio hiersi käsiä ja työ poltteli selässä.
’Ruokatauko’, Hanni huhuili.
Ilman toista kehotusta he kävelivät suon keskellä olevalle metsäsaarekkeelle. Hanni oli levittänyt varpujen päälle liinan, jonka kupruilevalla pinnalla oli leipää, papu-perunasalaattia ja suolakurkkuja.
‘Aletaanpa syödä niin jaksetaan’, Juho kehotti.”
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja
Marjaneh Bakhtiari, Mistään kotosin
”Amir ja Panthea olivat kattaneet pöytään makeisia hopeakulhoissa (luuli Karin, vaikka oikeasti kulhot olivat kyllä tavallista metallia), hedelmiä kristallikulhoissa (oikeastaan paksua lasia) ja, onko kummempaa kuultu: Niillä oli sellainen laite, jolla riisistä sai vähän niin kuin kovakuorisen kakun. Mutta se oli hirveän hyvää. Ser…, sesh…, en minä nyt jaksa muistaa sen nimeä, mutta sahramia siinä kuulemma ainakin oli!”
37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
Svetlana Aleksijevitš, Tšernobylista nousee rukous
”Kuulimme radiosta, että kaupunki evakuoitaisiin kolmen tai ehkä viiden päivän ajaksi. Ottakaa mukaan lämmintä vaatetta ja verryttelypuvut, sillä joudutte asumaan metsässä. Teltassa. Ihmiset suorastaan ilahtuivat: päästään luontoon! Juhlitaan vappua luonnon helmassa! Miten erikoista! Evääksi tehtiin saslikkeja ja ostettiin viiniä… Mukaan otettiin kitaroita ja nauhureita… Vietettäisiin hauskaa kevätjuhlaa! Vain palomiesten vaimot itkivät.”
38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
Mikael Bergstrand, Delhin kauneimmat kädet
Mikael Bergstrand, Delhin kauneimmat kädet
”’Jos monsuuni tulee Delhiin ennen kuin mangosesonki on ohi, se tuo onnea’, hän sanoi ja työnsi hedelmänpalan suuhuni.
Hymyilin vaikka olin lähinnä haikea, kuten silloin kun mansikkakausi päättyi Ruotsissa ja tiesin että menisi melkein vuosi ennen kuin pääsisin taas nauttimaan niistä. Intiaan tullessani en edes pitänyt mangosta. Mutta Preeti oli opettanut minut rakastamaan pehmeärakenteista ja hieman pistävän makeaa hedelmää. Siitä lähtien kun Preeti tuli ensimmäisen kerran asuntooni ja toi tupaantuliaislahjaksi korillisen mangoja, hän ja mangot olivat liittyneet mielessäni yhteen.”
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
Jenny Kangasvuo, Hiukset takussa
”Haemme pizzat lähikänkkylästä ja syömme. Kahdestaan oleminen on murtanut jäätä, ja nyt puhumme jostain niinkin arkisesta kuin erilaisista pizzan täytteistä. Meille molemmille ananas kelpaa, ja savupororouhe on tietysti pelkkää pelleilyä verrattuna oikeaan poronlihaan. Syönnin jälkeen jatkamme lukemista, nousemme seisomaan ja haeskelemme niitä asentoja ja liikkeitä, joita ohjaaja meiltä haluaa.”
40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma
Sanmao, Tarinoita Saharasta
”Pian ensimmäiset vartaat olivat kypsiä. Poika pani lihat vadille ja tarjoili ne meille. Miespuoliset vieraat ja minä otimme kukin yhden vartaan. Kamelin kyttyrä oli käytännössä pelkkää rasvaa. Liha ja maksa menettelivät. Kun söin, poika tuijotti minua herkeämättä. Hymyilin hänelle ja iskin silmää merkiksi siitä, että ruoka maistui.”
41. Kirjassa syntyy lapsi
Shelley Read, Minne virta kuljettaa
42. Kirjan nimessä on alaotsikko
Shelley Read, Minne virta kuljettaa
”Ja silti kasvava vatsani kertoi, että arkisesta aherruksesta ei löytyisi turvaa loputtomiin. Helmikuussa minun piti siirtää hameiden nappeja, jotta ne mahtuivat päälle. Minulla oli joka aamu sudennälkä, ja samalla minua oksetti. Tavalliset aamuiset tuoksut – munat, pippuri, kinkku, leivät, voi, jopa tallin ja polttopuiden haju, kun niitä tuulahti ovesta isän astuessa keittiöön – ne kaikki työntyivät sisääni niin voimallisina, että pakenin usein käymälään oksentamaan. Maaliskuun lopulla päälleni mahtui enää yksi A-mallinen mekko. Poskeni olivat pyöristyneet, sormeni paisuneet paksuiksi, vatsa työntyi esiin suurena kuin meloni yhä ahdistavampien villapaitojen alta. Huhtikuussa tiesin, että minun oli lähdettävä kotoa.”
42. Kirjan nimessä on alaotsikko
(tämä kohta täydentyy syksyn aikana)
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
Anne Applebaum, Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa
”Ihmisruumiin nääntyminen nälkään, kun se pääsee alkuun, noudattaa aina samaa järjestystä. Ensimmäisessä vaiheessa ruumis kuluttaa glukoosivarastonsa. Seuraa äärimmäinen nälän tunne ja sen mukana jatkuvat ajatukset ruoasta. Toisessa vaiheessa, joka voi kestää useita viikkoja, ruumis alkaa kuluttaa omia rasvojaan, ja organismi heikkenee jyrkästi. Kolmannessa vaiheessa ruumis ahmii omia proteiinejaan kannibalisoiden kudoksia ja lihaksia. Lopulta iho ohenee, silmät pullistuvat, alaraajat ja vatsa pöhöttyvät äärimmäisten häiriötilojen saadessa ruumiin pidättelemään vettä. Pienetkin ponnistukset aiheuttavat valtavan uupumuksen. Kehityskulun myötä kuolemaa voivat nopeuttaa erilaiset sairaudet: keripukki, kvasiorkor, marasmi, keuhkokuume, lavantauti, kurkkumätä ja laaja kirjo suoraan tai epäsuorasti ruoan puutteesta johtuvia tulehduksia ja ihotauteja.
Vuoden 1932 syksyllä ja talvella ilman ruokaa jääneet Ukrainan maalaiset alkoivat kokea kaikkia näitä nälän asteita keväällä 1933 – elleivät sitten jo aikaisemmin. Vuosia myöhemmin jotkut eloonjääneistä pyrkivät kuvailemaan noita kauheita kuukausia kirjallisissa kertomuksissa ja tuhansissa haastatteluissa. Toisille, jotka onnistuivat selviämään hengissä tämän ajanjakson läpi, kokemus oli niin hirvittävä, että he eivät kyenneet muistamaan siitä mitään.(…)”
44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen
Liisa Karvinen, Japani hymyn takana
”Kokki Itō kuvailee, kuinka vuosisatojen ajan on ajateltu, että pyhien vuorten antimet antavat keholle kaikki ne ravintoaineet, joita tarvitsemme, ja lisäksi ne pitävät meidät tasapainossa vuodenaikojen ja luonnon kanssa. Kesällä esimerkiksi vesipitoinen tuorekurkku viilentää, ja talvella juurekset pitävät lämpimänä. Pyhät vuoret eivät siis huolehdi ihmisestä vain henkisesti vaan konkreettisestikin antimiensa avulla. Ja Japanissa kun ollaan, moni pöytäseurue tilaa juomiseksi olutta. Pappi toimii tarjoilijana, sihauttaa isot pullolliset Sapporo-olutta auki ja toivottaa hyvät illanjatkot: »Nauttikaa illasta, käykää rauhassa kuumassa kylvyssä ja nukkukaa hyvin. Aamulla olette tervetulleita osallistumaan vuoren huipulla sijaitsevan pyhäkön Sanjin Gōsaidenin jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen on tarjolla aamiaista.»”
45. Kirjassa pelataan
Juha Itkonen, Kaikki oli heidän
”Vilho ei osannut vastata. Se mitä ukki hänelle sanoi oli tärkeää, hän tajusi kyllä, mutta hän ei pystynyt reagoimaan, hän ajatteli edelleen pinjansiemeniä ja siianmätiä. Lähimarketin juustotiskin silmänkantamattomuutta ja isää parhaillaan tiskin äärellä tekemässä huolellisesti harkittuja valintojaan, omaa hetkellistä riemuaan tehtyään netissä hyvät kaupat tai avatessaan jostain Kiinasta saapunutta pakettia. Futista, sitä että isä niin kiihkeästi halusi hänen pelaavan ja menestyvän – se oli samaa yltäkylläisyyttä ja siis samaa möykkyä. Tosin isän jalkapalloinnossa oli myös jotain vilpitöntä, isä oikeasti puhtaasti ja jotenkin liikuttavasti nautti hänen osaamisestaan. Nautti Vilho siitä itsekin. Kyllä hän oli nauttinut futiksesta, oli mahtava tunne kun oikeastaan edes yrittämättä osasi jonkin asian, jonka oppimiseen muut joutuivat näkemään vaivaa. Kun vaivaa sitten vähän näki, kohosikin nopeasti seuraavalle tasolle ja sitten taas seuraavalle, helposti ja mutkattomasti kuin jossain Mario Kartissa, jota hän pelikavereidensa kanssa jauhoi silloin kun ei potkinut palloa. Mutta mihin se kaikki tähtäsi? Ketä vastaan hän kilpaili? Hänen olisi pitänyt antaa kaikkensa, ruumiinsa ja sielunsa, antaa vielä paljon enemmän kuin Ilmari edes ymmärsi, ja mille: jalkapallolle? Jalkapallolle! Maailmassa oli oltava jotain merkityksellisempää.”
46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta
Iida Turpeinen, Elolliset (luettu vuonna 2024)
”Heidän kapteeninsa on kuollut, eikä hevosia kuulu, mutta tänään he viettävät joulua, kokoavat yhteen loput, vettyneet jauhot ja paistavat kakkuja hylkeenrasvassa, kohottavat teelasejaan kuin joisivat hyviä viinejä, pitävät puheita kapteenilleen ja skoolaavat keisarinnalle tietämättä, että heidän matkansa aikana myös keisarinna on jättänyt tämän elämän. Steller, kanttorin poika, laulaa joululauluja, ja pienen hetken he ovat jossain muualla.”
47. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä
Chi Zijian, Puolikuu, suom. Rauno Sainio (luettu vuonna 2024)
”Tarina kertoo, että esi-isämme kasvattivat poroja jo kauan sitten, kun kansamme vielä eli Lenajoen laaksossa. Siellä metsät olivat reheviä, ja jäkälää kasvoi kaikkialla ja niin runsain määrin, että poroille riitti ravintoa enemmän kuin kylliksi. (…)
Poron maito on makea lähde, joka aina aamuisin virtaa kurkkuihimme. Pyyntiretkillä poro palvelee oivana apurina, ja kun metsästäjät lastaavat saaliinsa poron selkään, se kantaa kuorman mukisematta kylään. Muuttoretkillä ne eivät kanna vain ruokaa ja tavaroitamme vaan tarjoavat myös kyydin naisille ja lapsille ja vanhoille tai muuten heikoille.
Kaiken lisäksi porot eivät juuri tarvitse ihmisen huolenpitoa. Ne etsivät itse ravintonsa metsästä, joka on niiden ruokavarasto. Keväisin ne syövät jäkälän ohella heinää, ruohoja, kortetta ja muita kasveja. Kesällä ne rouskuttavat koivun ja pajun lehtiä, ja kun koittaa syksy, ne herkuttelevat sienillä. Ne syövät aina hillitysti.(…)”
48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä
Kevin Chen, Aavekaupunki, suom. Rauno Sainio
Kevin Chen, Aavekaupunki, suom. Rauno Sainio
”Kauan sitten, kun hän oli tulossa käymään Taipeista, pikkuveli oli pyytänyt tuomaan McDonald’sin ruokaa. Pikaruokaketju oli juuri avannut Taipeissa ensimmäisen ravintolansa. Uutisissa kerrottiin, että yhtiö oli ensimmäisen viikon aikana tehnyt kaikkien aikojen myyntiennätyksensä. Shu-li joutui jonottamaan todella pitkään. Aterian ostettuaan hän meni linja-autoasemalle ja hyppäsi kyytiin. Matka ranskalaisten, hampurilaisen ja Coca-Colan kanssa kesti useita tunteja. Kun hän tuli perille, ruokapöytä oli tyhjänä. Koko perhe odotti Taipeista tuotua pikaruokaa. Hän muisti yhä, miten T’ien-hung pureksi nahistuneita ranskalaisia otsa kurtussa. Hampurilainen maistui happamalta, kolan hiilihapoista oli jäljellä enää muisto. Juoma oli kuin sokerilla maustettua vettä, jossa oli palaneen sivumaku.”
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024
Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu
”– Jäämeren ranta, minä sanon ja maistelen sanaa. Siellä voi pyytää rasvaista kalaa vuoden ympäri. Ruijan vuononhaarat kuhisevat lotaa ja turskaa, niihin tyhjentymättömiin ruokatarjottimiin voi vain heittää koukkunsa eikä kenenkään tarvitse nähdä nälkää.”
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
(tämä kohta täydentyy syksyn aikana)
posted by Rosmariini @ 16:10
0 comments
